Tässä vaiheessa talvea, alkaa jo olla välillä pientä aavistusta kevään tulosta. Ihan vain vaikkapa klo 7 töihin mennessä valoisuutta havaittavissa enemmän. Linnutkin laulelee. Varmaan jo tammikuulla oli joskus kevään tuntua, mutta kyllä se silloin vain oli ihan oman mielen juttuja ☺

Pieni oli, tai on, kukkanenkin, jonka tänään ostin kauppareissulla. Pieni tulilatva. Ruukku mahtuu kastehelmen tuikkukippoon. Ehkä ei kovin pitkäikäinen, mutta söpö kyllä. ( kuva tekstin alussa ).

Usein elämässä saattaa haluta jotain suurta muutosta, suuria tapahtumia... Kuitenkin, jos vaikkapa miettii elämänmuutosta esimerkiksi hyvinvoinnin näkökulmasta, niin lopulta ne ovat yksittäisiä tekoja ja usein varsin pieniäkin muutoksia. Niiden ketjusta sitten muodostuu isompaa muutosta. Itselle tämä tavallaan on ollut vaikeaakin ymmärtää. Ja vaikka sen jossain kohtaa sisäistääkin, ja se vahvistuu, voi yhtä lailla pienillä muutoksilla toiseen suuntaan lopulta tulla isompi muutos, joka ei enää tuekaan hyvinvointia. Sen kuitenkin huomaan, että vaikka oma elämäntapamuutos on vähän horjunutkin tässä puolen vuoden sisällä, on jotain jäänyt pysyväksikin, ilman mahdottoman suuria ponnisteluja. Mikä on tietysti tosi hienoa! ☺

Pientä, ja niin suurta oivallusta Elina Salmiselta.