Ystäväni meni eilen naimisiin.
Aamusta lähtien olin jo liikuttunut. :)
Ja sitten pyydettiin että vapaan sanan aikana sanoisin jotakin, lähinnä morsiamesta. Tiesin etten sitä kuivin silmin tekisi. Ja kyllähän mua sitten liikutti monessa kohtaa :D :D
Musta on tullu niin kauheen herkkä.. Ihan hyvä vaan. Ennen mua ei kauheen helposti saanut liikuttumaan. Vaikken mikään kovis ole koskaan ollut.

Häiden kakun teossa mukana olo sai inspiraation kytemään. Teen T:n synttäreille kakun ja kolmikymppisethän toki pidän.
Ja sinne teen kakun. MUTTA. Aion tehdä kakun myös tänään. :)
Ja sitten vaan pienemmissä osissa pakastimeen. Ensin sellaisenaan lautasella tms. Ja kun pinta kovettuu niin johonkin pussiin tms.. Onhan niitä pakastekakkuja. Pakko vaan saada tehdä kakku.
Ja kun T.A kertoi oman hääkakkunsa suunnitelmista, niin minähän jo mielessäni suunnittelin millaisen haluaisin tehdä mahdollisiin omiin häihini.
Se olisi aika yksinkertainen. Täytteestä nyt en osaa sanoa, mutta koristelu olisi varmaankin niin että kermakuorrutus. Ja sivuille sitten mantelirouhetta. Kakun päälle reunoihin hienot pursotukset. Ja päälle keskelle aito punainen ruusu. Jos olisi kesä aika niin niitä pensasruusuja, mahdollisimman vahvan vaalean/aniliininpunainen. Tai sitten muuten punainen ja hyvin auennut. Olisi hyvä kontrasti kun valkoinen pohja ja kunnon punainen ruusu. Ei mitään marsipaaniruusua. Eihän se ruusu ole myrkyllinen. Semmoisia siis mietin.
Mutta T.A:n kakut oli myös hienoja.. Vaaleanpunainen kuorrutus. Kermaa pursotettuna reunoilla. Sitruunamelissan lehtiä. Sekä tomusokeria ripoteltuna. Mahdolliset virheet jäi piiloon. Mun idea. Ei ehkä kauheen hyvä idea. Tuntui vähän sulavan siihen päälle.