Kerrankin olen ajoissa ylhäällä. Siis suhteutettuna siihen juttuun mihin tähtään. Yhdeltä alkaa lapsi-ja nuorisotyön koulutus "rakas raamattu", kestää 3 tuntia.
Illalla, tai yötä se jo oli, innostuin järjestämään sellaisia epämääräisiä kasoja (papereita ym. ) sekä rasioita joihin kertyy sekalaisia juttuja, kuten klemmareita, pyykkipoikia, lankaa..ihan mitä sattuu. sain joitakin siis järjesteltyä ja olin armoton. eli heitin pois sellaista mitä ei tarvii. ehkä alkanut hempeilemään että jos sitä joskus tarvii. olen tehnyt niin ihan tarpeeksi ja siksi kaapit ja muut pursuavat yhtä ja toista. jos hyvin käy, niin saan kaikki pikkuhiljaa tässä tehtyä. siitä tulee hyvä mieli.
mutta ekaksi nuo näkyvillä olevat, sitten vasta kaapit!
kaikki lähti siitä kun eräs tuttuni tuli käymään eilen ja halusi välttämättä tiskata astiani, joita oli JONKUN VERRAN..korvasin sille kyllä asian sitten, ekaksi piti tarjota kahvit joita oltiin menossa nauttimaan. sitten annoinkin rahana, kun oli kahden vaiheilla että mennääk kahville vai suolaista syömään.
ne tiskit kai mua eniten on vaivannu...... tästä siis lähti käyntiin tämä järjestelyinnostus.
Muutamia lumihiutaleita leijailee tuolla.
pari viikkoa on menny vähän pieleen..noitten syömisien suhteen. hyvin se alkoi silloin.
en ole kuitenkaan nyt tästä lannistunu ja edelleen on asenne se että näin ei vaan voi jatkua. joten tänään taas skarppaan. ja sit viimeistään maanantaina otan tosissani.
onneksi tiedän että se mihin tässä olen ryhtymässä, tuottaa tulosta. itse kokeneena sen tiedän. ja motivaatiota on todellakin, vaikka välillä ei meniskään niin hyvin. ja motivaatio on kuiteskin tärkee.
ja sen pohjana lähtiessäni tällä kertaa on se että ei ollu mikään itseään kohtaan negatiivinen ajatus. siis että oonpa ruma tms... oon sinänsä ollu itseeni tyytyväinen..nähnyt itseni tälläisenäkin nättinä. ja se on hyvä lähtökohta (no, ehkä nyt on vähä eri ajatus kuin muutamia viikkoja sit...)
en siis tässä pääasiassa lähde ketään miellyttämään. kuitenkin on varmaan monta syytä miksi se kannattaa. ensinnäkään en ole hoikempanakaan ruma ;) sekä tietty oon sairauksien kannalta riskiryhmässä. olohan siinä kohenee muutenkin kuin ulkonäöllisesti. ja yksi hyvä motivaation lähde on myös se että tästä jonkinmatkan päässä (ei kovin paljon) mulla on hyviä vaatteita. Jotka vaan jääny pieneksi. ja helpommin saa vaatteetkin näyttämään kivoilta päällä..ja on tosiaan monia vaatteita joita ei oo lainkaan vielä loppuun kulutettuja. ja osaan ei siis ole kauheen pitkä matka.
ja vielä yksi asia. koska yksi heikkouteni on käydä ulkona syömässä..niin tällä tavoin myös säästän oikeesti rahaa ! :)