..kertoo että mieheni isä nukkui pois viikko sitten. Serkku kävi sitten tapaamassa tätiään ja meitä, ja toi mukanansa orkidean meille. Ja tädilleen kauniin kukkakimpun.

Vajaan kahden viikon kuluttua on siunaus- ja muistotilaisuus -> paljon hommaa. Blogi tuskin päivittyy sen tiheämmin kuin mitä tähänkään asti on päivittynyt  

Kiva kuitenkin huomata että kyllä täällä kävijöitä on ollut....  

Monenlaisia ohjeita tuohon orkidean hoitoon näyttää olevan. Päätin sitten tehdä jotain niitten pohjalta. "Uppokastelen" kun vaikuttaa kuivahkolta ja annan veden valua pois. En aio mitään pitkäaikaista upotusta tehdä ellei ala siltä vaikuttamaan että kukka sitä vaatii. 

Tähän oikeastaan sopiikin se tuttu psalmin kohta josta erityisesti pidin alle parikymppisenä. Ehkäpä silloin omalla tavallani surin niitä menetyksiä mitä siitä taaksepäin oli ollut (isosisko ja mummi) ...miten muuten senikäinen niin "synkkiä" ajattelisi. Tiedä häntän.. No niin  tässä siis psalmin kohta. 

Ihmisen elinpäivät ovat niinkuin ruoho, hän kukoistaa niinkuin kukkanen kedolla.
  Kun tuuli käy hänen ylitsensä, ei häntä enää ole, eikä hänen asuinsijansa häntä enää tunne. 
Ps 103

Täällä psalmi kokonaisudessaan.