Soittaminen oli eilen mukavaa, joskin myöskin voimille ottavaa. Kun uusi soitin ja yhteen soitettiin ja kaikkee. Tosi intensiivistä touhua kyllä. Oli vähä poikki sen jälkeen.
Tänään sitten olin nuortenillassa..pidin pienen opetuksen aiheesta rukous. Ihan hyvin meni kuulemma. Jännitti vaan enemmän kuin ekalla kerralla. Tarkoitus oli pitää myöhemmin, maaliskuussa. Mutta illan opetusksen pitäjä oli sairastunut. Mä kyllä jollain lailla nautin siitä puheen valmistamisesta. Ehken niin sen itse pitämisestä tällä kertaa niin paljon, kun jännitti...se taas aiheutti sen että ei alkuun meinannu päästä puhevireeseen, vaan enemmänkin veti sitä läpi vaan...onneksi jossain välissä löytyi se ihan puhefiilis ikäänkuin.
Mutta olen kokonaisuudessa kyllä tyytyväinen. :)
Kaikkee pientä positiivista on tässä tapahtunut..siis myönteisiä muutoksia ajattelussa jne.. Todellakin voi nähdä kuinka "uutta kasvaa kun vanha katoaa.." Niinkuin Simojoen laulussa lauletaan.
On tuo pienenkin puheen valmistus ja pito sellainen henkinen ponnistus, että vie kyllä voimia. Ainakin meikäläiseltä. Kestää vähän palautua, varsinkin kun vielä jännitti enemmän. No, eihän tässä tarvii enää stressatakaan :D
Jo päivä mailleen vaipuu.....