Soittaminen oli eilen mukavaa, joskin
myöskin voimille ottavaa. Kun uusi soitin ja yhteen soitettiin
ja kaikkee. Tosi intensiivistä touhua kyllä. Oli vähä
poikki sen jälkeen.
Tänään sitten olin
nuortenillassa..pidin pienen opetuksen aiheesta rukous. Ihan hyvin
meni kuulemma. Jännitti vaan enemmän kuin ekalla kerralla.
Tarkoitus oli pitää myöhemmin, maaliskuussa. Mutta
illan opetusksen pitäjä oli sairastunut. Mä kyllä
jollain lailla nautin siitä puheen valmistamisesta. Ehken niin
sen itse pitämisestä tällä kertaa niin paljon,
kun jännitti...se taas aiheutti sen että ei alkuun meinannu
päästä puhevireeseen, vaan enemmänkin veti sitä
läpi vaan...onneksi jossain välissä löytyi se
ihan puhefiilis ikäänkuin.
Mutta olen kokonaisuudessa
kyllä tyytyväinen. :)
Kaikkee pientä positiivista
on tässä tapahtunut..siis myönteisiä muutoksia
ajattelussa jne.. Todellakin voi nähdä kuinka "uutta
kasvaa kun vanha katoaa.." Niinkuin Simojoen laulussa
lauletaan.
On tuo pienenkin puheen valmistus ja pito sellainen
henkinen ponnistus, että vie kyllä voimia. Ainakin
meikäläiseltä. Kestää vähän
palautua, varsinkin kun vielä jännitti enemmän. No,
eihän tässä tarvii enää stressatakaan :D
Jo
päivä mailleen vaipuu.....
lauantai, 17. helmikuu 2007
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.