lauantai, 4. maaliskuu 2006
Mutta suuria sanoja, niistä ei elä kukaan. Suuria tekoja niitä nyt kaivataan.
Porukalla oltiin lähdössä venäjälle. oli talvi ja jotakin sekaannusta siinä lähtöä meinatessa. jotkut edellä, ehkä hiihtämällä. ja minä ajattelin että lähdempä potkukelkalla. Ja sehän luistikin hyvin suksiladulla, meni aika kovaa, joten oli hankaluuksia etten menny suksiraiteille perinteistä hiihtävien alla. sitten juuri ja juuri ehdin siihen mistä juna oli lähtemässä. junaan oli hankala nousta ja se oli ulkonäöltään massiivinen ja synkkä. pääsin kuitenkin sisään ja aloin kaivaa junalippua ja samalla solkkasin osaamiani venäjän sanoja. sitten huomasin että junahan meneekin siihen suuntaan josta tulin ja ja sitten jo puhuttiinkin englantia ja junankuljettaja sitten vielä heitti vitsin, ehkä englanniksi, että "sittenhän ois voitu siirtyä seuraavaksi ruotsin kieleen" siitä jäi sellainen mielikuva mulle et se vissiin ois suomeakin osannu. siihen johonkin se uni päättyi. Juna oli jokatapauksessa hyvin synkkä. sillä kohtaa missä pyrin sisään ei ollu ikkunoita.ainakin junan etuosa oli yltäpäältä ehkä vihreän metallin peitossa.
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.