..varmuuden sain, on päiväni kaikki, kädessäsi, suunnitelmassa Jumalan. Siinäpä päivän laulu. Joka jatkuu:
Hellästi kutsut puoleesi Jeesus, hengelläsi opastat tiellä. Opeta myös kunniaksesi elämään. Sinulta sain pyhän kutsumuksen, itsellesi minut erottaen. Johdata myös Herra rukoilen. Valtaa,  muovaa, käytä ja täytä. Nyt antaudun käsiin Valajan. Ohjaa, johda, kulje vierelläni. Nyt antaudun käsiin Valajan.
Taivaallisiin.. Eilen oli kokouksen aiheena sydämen virittäminen oikealle taajuudelle. Koska Jumala haluaa aina meidän kanssa kommunikoida. Se täällä meidän sydämissä se häiriö jos on sellaista. Puhuja lähti liikkeelle Psalmista, jossa Daavid sanoo: Jumala, minun sydämeni on valmis. Minä tahdon veisata ja soittaa.
Elikä Daavid koki että hänen sydämensä oli oikeassa vireessä..oikealla taajuudella. Tottahan se on että useimmiten sydän on vaikka hyvässä ongelmavireessä :) Rukous, Jumalan sana sekä sydämen puhtaus..siinä aineksia sydämen vireyteen. Ja se että pyrkii lähelle Jumalaa.
Kyllähän sen kokemuksesta tietää että on se vaan mahtavaa, kun on sydän oikeassa vireessä. Sieltä vaan pulppuaa ylistystä ja elämää. Ja senkin on välillä huomannu että ei sitä näe omaa sydäntään siinä valossa kun Jumala sen näkee. Voi luulla että nyt on ihan kaikkea muuta kuin oikea vire...mutta kun alkaa vaikkapa rukoilemaan, niin yllättyy....KOSKA kuitenkin kaikki perustuu armoon!!! Ja siihen täytettyyn työhön.

Aika pahasti meni ääni....siellä paikassa jossa eilen eka harjoiteltiin ja sitten vielä laulettiin lisää, on hometta!! Jepujee.. Ja sitten muutenkin käytin eilen ääntä normaalia enemmän. Nuo yhdessä vaikutti sen että nyt on ääni maassa. Yleensä se menee ohi juomalla. Nyt ei. Harmillista....
Muutenkin on hiukan kipee olo. Mutta enpä sitä ala sen enempää harmittelemaan. Jos alkaa vatvomaan sitä niin sitten ainakin on kipee :)