Yhden yön verran vietimme mökkielämää viime viikonloppuna. Kuun vaihteessa taas uudelleen. Pääsi juuri ja juuri vasta mökkeilyn makuun. Savua tupsahti sisään.. :) Mutta kaikki oli kuitenkin sitten hyvin. Palovaroitin alkoi huutaa kesken kaiken. Ja piti ottaa patteri joksikin aikaa pois jotta ei tarvitsisi koko ajan heilutella lehteä varoittimen alla. Savua siinä sitten tuuletettiin pois :)

Kävimme T:n kanssa äitini luona ja siskokin napattiin Hämeenlinnasta junalta kyytiin. Mukava tapaaminen. Sisko tuli meidän kyydissä Lahteen ja vielä vietimme hetken aikaa yhdessä ennenkuin hän lähti Helsinkiin junalla.

Ihanan keväistä, jopa kesäistä ulkona. Vaikka nyt kyllä sataakin vettä. Onneksi laulu pitää aikalailla paikkaansa: "myrskyn jälkeen on poutasää..." Ei nyt kyllä liittynyt tuohon vesisateeseen, vaan yleensä elämänkulkuun.

Äitini lauloi jotain ikivihreää, kevään lehdistä tai jostain joka liittyi nuoruuteen jne.. Koskettavaa. Ei ne kyyneleet pysyny sisällä. Tämmöistä tämä on kun alkaa tunne-elämä elpymään. Hyvät ja huonot tunteet pulppuilee. Kyyneleitä tulee ilosta ja surusta ja milloin mistäkin. Kauan ne sisällä ovat pysyneetkin.