..taas eteesi käyn. Ilta laskeutuu kaupunkiin. Viimeisin voimin taas luoksesi käyn, olen kulkenut uuvuksiin.

Niinhän se laulu menee. Joskus voi olla uupunut olo, vaikkei ois rehkinytkään itseään näännyksiin. Nyt juuri tuntuu siltä, kun ollut pinnalla jotkut vaikeammat asiat. Mutta toisaalta on myös ihanan väsynyt olo, ikäänkuin olisi lepo vaikka onkin samaan aikaan väsynyt. Kun voi asioineen levätä Isän kännyllä. Silloin on parasta. :) On se ennenkin huomattu, mutta joskus se aivan konkretisoituu selkeesti.

Iltapalan aika on kohta ja sitten pian nukkumaan. Vaikkakin työpäivä alkaakin vasta 11.30 joten sen puoleen ei tarvii vielä kiirehtiä nukkumaan.

Saa nähdä kauanko tämä blogin pito pysyy mielekkäänä. Parastahan olisi jos siitä tulisi tapa joka myös olisi kehittyvää laatua. Alkuun vähän tuntuu siltä kuin tää olis kovin pinnallista ja höpötystä vaan: sitähän se toisaalta onkin mutta jospa se muuttuisi ajan myötä laadukkaaksi höpötykseksi, niin että se palvelis kuten päiväkirja, tosin muutamaa astetta sensuroidummin. Niin että sen voi julkaista :D

Erään tuntemani henkilön blogia luen aina silloin tällöin ja se on laadukasta. Sillä on kyllä sana hallussa, ei voi muuta sanoa. Ja yleensä aina jotakin hauskaa. Hän osaa tavallisestki asiat tuoda julki mukavalla tavalla. Vaikka kyseessä olisikin jokin arkinen tapahtuma, niin ei kuulosta lainkaan siltä että olipas tylsää lukea siitä ja siitä, että "eikö sillä mitään muuta elämässä tapahdu". Ehkäpä voisin laittaa sen blogiosoitteen linkiksi..pitää kyllä ensin kysyä lupa. Ja myös toisen tuntemani henkilön ulosanti on varsin rikasta. Voisi linkittää molempien blogit.

Viikko kohta taas on alussa. Ja pisteet palaa tauon jälkeen kuvioihin. mä vannon niitten nimeen, koska ne on mulle ainoo toimiva tapa remontoida ruokatottumuksia. Tosin mulla on hiukan oma sävellys niitten käytöstä, jotta se homma palvelis mua pitkällä aikavälillä. Olen yrittänyt tehdä siitä itselleni järkevän ja mielekkään, kuitenkin niin että siitä on hyötyä.

Kevään tulo on positiivinen ja ilahduttava asia. Odotan kevättä ja lämpimämpiä ilmoja. Olen ennen pitänyt talvesta enemmän, mutta viime talven sairasteluiden jälkeen on talvesta mennyt maku. Vaikka silloin puki kuinka kunnolla päälle, niin oli ikävää olla, tietenkin kun ei ollu kunnossa. Mulle sopisi oikein hyvin sellainen talvet ulkomailla tyyli. Mutta sepä ei nyt ole millään mahdollista. Ja sitäpaitsi olen mielekkäässä työssä josta ei ole tarvetta lähteä mihinkään. Se on kyllä hassua miten voi"sattumalta" löytää työn jota ei ole osannut ajatellakaan ja sitten se vaan on siinä ja on kivaa. Työ on monipuolista, siinä on asiakaspalvelua, ja muuta hommaa. Paikkahan on siis Fida lähetystori. Omaa alaahan se ei ole. Sitä olisi työ leipomossa tai lasten parissa. Mutta asiakaspalvelu on omaa juttuani, samoin kaikenlainen järjestely. ei ole ollut suuria vaikeuksia vaikka on aivan uusi työ. Lajittelukin on ollu aikalailla alusta saakka hanskassa. Jaa, ei varmaan kukaan ole tänne asti jaksanut lukea. No, eipähän päiväkirjajutut aina niin mielenkiintoisia olekaan :D. Arjen harmautta ja sitä rataa.

Tänään kaupasta tullessani hetken verran pohdin syvällisempiä. Kun olin hetken sen kysymyksen äärellä että "mihin mä elämässäni pyrin", mä oon töissä, mutta mitä muuta. Tätäkö se nyt sitten on. Uskohan antaa toki pohjan elämälle ja on rauha jne.

Mutta mitä muuta? Miestä ei ole näköpiirissä :o, mutta se ei ole uutta. Ei oo oikein sellaista seuraavaa pistettä johon tähdätä. Jos ei lasketa sitä että viikonloppuna on ylistyspäivä ja siellä oon keittiöllä tai työviikko alkaa tai seuraavana viikonloppuna lähetyskonferenssi... Ehkä osaltaan fiiliksen tekee se, että olen nyt ensi kertaa vakinaisessa työpaikassa. Tähän asti on ollu lyhyempiä tai pitempiä sijaisuuksia tms. Ja se on aina alkanu ja sen on tienny että se päättyy silloin ja silloin. Mutta nyt onkin uudenlainen tilanne. Se työpaikan pituus ei olekaan se asia joka tavallaan jaksottaa elämää. Hmm.....sitäpä pitääkin pohtia enemmän. Koska nythän pitää olla jokin muu tähtäyspiste. eikös se ole hyvä olla päämääriä tms. Ja itseasiassa ei oo kauheen henkisestä ylevää elää sen mukaan koska työ LOPPUU. sehän on toisaalta negatiivinen tähtäyspiste. Tokihan siinä on aina sitten sen pohtiminen että mitäs sitten ja sehän taas suuntaan tulevaisuuteen. Oh jeah! On iltapalan aika. see you!