Kävimme eilen kaveriporukalla piknikillä. Mukana oli myös vajaa 3 vuotias tyttölapsi sekä komea kissa hihnan päässä. Tapasimme Pikku-Vesijärven puistossa ja nautiskelimme kesästä Vesiurkujen tuntumassa. Herkuttelimme kasviksilla, dippikastikkeilla, omenilla ja marjoilla (vadelmia, kirsikoita). Juotavana meillä oli sitruunakivennäisvesi, kermakahvi ja mummonmehu. Myöhemmin vielä pelasimme mölkkyä ja lapsi sai leikkiä puistossa.

Eräs mukava juttu oli kun kiipesin puuhun, edellisestä kerrasta on todella paljon aikaa. Menin lastenrattaiden avulla ylös, mutta hilasin itseni alas ilman niitä ( hyppäämiseen oksa oli liian korkealla). Ensinnäkin fiilis olla puussa, oli mitä kivoin ja myöskin se oli hienoa että näin vanhemmalla iällä uskalsin kääntyä puussa päästäkseni takavasemmalla olevan oksan avulla sitten alas. Pitkähihainen paita olisi ollut kova sana alastulossa, olisin siten välttynyt naarmuilta ja mustelmilta käsivarressa ...Ne ovat nyt jonkinaikaa muistona, lähinnä mustelmia on jäljellä.