Joulu alkaa olla ovella ja kovin on harmaata ollut. Tänään hieman sateli lunta, vaan eihän se plussan puolella kauaa maassa pysy.. Ehkäpä kuitenkin jouluksi lunta tulee, mukava se ainakin olisi :)

Suorastaan vauhdilla on aika kulunut viime kuukausina. Viimeksi olen kirjoitellut tänne joskus syys-lokakuun tienoilla. Kurssin ryhmäjakso oli hurjan mukava ja hyödyllinen. Ja erittäin mukavia kurssikavereita. Työharjoittelu on sujunut loistavasti. Olen ollut kohta kaksi kuukautta vanhusten palvelutalon asukasohjaajan "opissa" ja siirryn vuoden vaihteessa sosiaalitoimen erityispalveluihin. Mielenkiintoista. Aika todellakin rientää ja joulu tulee. Enkä stressaa :D ...tulin sopivasti hieman kipeäksi juuri silloin kun olin suunnitellut korttiprojektin, joten ne jäivät... Onneksi erinäisten rohtojen avulla tauti ei päässyt pahaksi. Olin vain äärettömän poikki ja lämpöä nousi. Parisen päivää meni petissä. Stressit on jätetty muille..tai toivottavasti kukaan ei ottaisi joulua stressin kannalta. Tulevalla viikolla jokunen kortti lähtee postiin ja siinä se. En edes leivo karjalanpiirakoita jotka ovat monena jouluna kuuluneet kuvioon. Tämä kaikki järkisyistä koska kulunut syksy on ollut monella tapaa muutoksia ( ja myös stressiä ajoittain enemmänkin.. ) täynnä, enkä millään muotoa halua väsyä turhan päiten. Teen sen minkä omalta osaltani voin hyvinvointiini vaikuttaa.. :)

Kaikkea hyvää sekä joulun iloa ja valoa jokaiselle joka sattuu poikkeamaan!

Tänään kävelimme, suurin osa kurssilaisista, UKK: n kävelytestin. Se toteutettiin Pikku-Vesijärven rannassa. Pikku-Vesijärvi kierrettiin ympäri kaksi kertaa, yhteensä siis 2km. Meillä oli sykemittarit ja jokainen käveli omaan tahtiinsa ja kävelystä otettiin aikaa. Jalkaterien vaikeahkon virheasennon vuoksi kävelyssä on mulla omat haasteeni, mutta sain käveltyä... Kunto noin muuten olisi antanut myöten nopeammallekin kävelylle. Ja toki kävelytekniikka voisi olla parempikin. Päivän aiheena ylipäätään oli liikkuminen.

Huomenna onkin erityisen mukava päivä kun suuntaamme Janakkalaan, Kiipulan koulutus- ja kuntoutuskeskukseen. Paikka on minulle hyvinkin tuttu, lapsuus- ja nuoruusvuosina siellä kun asuin . Siksi huominen on minulle erityisen merkityksellinen.

Viikonloppu on kohta takana. Puolitoista viikkoa ammatillista kuntoutuskurssia on nyt käytynä. Mielenkiintoista asioiden käsittelyä, ammattitaitoista henkilökuntaa yhdistettynä mukaviin ryhmäläisiin. Niistä on Kiipulan ammattiopiston kurssi tehty. Täällä Lahdessa kyseinen kurssi siis on, toki käymme myös Janakkalassa tutustumassa Kiipulan koulutus- ja kuntoutuskeskukseen. Täällä voi tutustua Kiipulan sivuihin. 

Jonkinlaista prosessia tässä on käynnissa: mitä sitä vielä tekisi työkseen? Mitkä on vahvuudet? Mitkä on rajoitteet? Opiskelisiko kenties? Näitä kysymyksiä on tässä työn alla. 

Kaunis syyspäivä oli jälleen tänään. Innostuksissani olen levännyt hieman liian vähän ja tänään se näkyi kaupassa: unohdin ottaa pullokuitin kun palautimme pullot. Joku sai melkein 10 euroa itselleen... Toivottavasti meni hyvään kohteeseen. Mutta tilanteesta (=liikaa informaatiota pääkopassa) viisastuneena jätin kahdesta menosta toisen toteuttamatta. Levosta täytyy huolehtia! Ei ole ensimmäinen kerta kun en meinaa sitä muistaa  ....Ei vain passaa päästä tilannetta niin pahaksi kuin joskus on käynyt (eriasteisia, monta kertaa) Jokainen jonkinlaisen burn outin tai muun kokenut tietää mistä puhun. 

Ystäväpariskunta on saanut vauvan. Tänään näin uuden pienokaisen ensimmäistä kertaa. Nätti poika. Vähän sylissäkin pidin  

Huomenna alkaa taas uusi kurssiviikko, jäljellä reilu 3 viikkoa ryhmäjaksoa. Sitten vuorossa 80 päivää työhön tutustumista ( 1-3 kpl työpaikkaa). Vielä en omia paikkojani tiedä, pohdinnan alla.. 

Pilvinen ja lämmin päivä, elokuu puolessa välissä. Eilinen metsäreissu ei tuottanut paljoa tuloista, sirkiä ei yhtään :) ..marjoja hieman. Mutta tutkimismielessä sinne mentiinkin.... :) ..sienimetsä kiinnostaisi kyllä. Sinne jossain vaiheessa tarttee mennä, ei suurien saaliiden vuoksi vaan ennenkaikkea tunnelman ja löytämisen ilon vuoksi..ei kauheasti tarvitse löytääkään, koska vähemmän tulee sieniä syötyä kuiteskin. Vähän taitaa muuten leipomiset jäädä vähemmälle, masu nimittäin ilmoittelee et voisko saada vähemmän noita vehnätuotteita... :/ Ja yksi idea vielä keittiön puolelle: omenahillosta (ja vedestä) tulee makoisa vispipuuro. Vähän voi mausteeksi laittaa vaniljaa ja kanelia jos tykkää. Ja kokeillessani kyseistä ideaa, huomasin että suurimoiden määrä olisi hyvä olla normaalia vähäisempi koska neste on paksumpaa. Vaikka laimensinkin hilloa vedellä. Vispipuuron pientä kirpeyttä omenahilloversiossa ei ole, se kannattaa ottaa huomioon :) ...mutta jos se ei haittaa niin suosittelen kokeilemaan!