Yksi lähikaupoistamme ( jos ei ihan lähellä olevaa K-markettia lasketa ) on Citymarket Laune. Siellä ovat ehkä parisen vuotta ainakin panostaneet parkkipaikalla kukkaistutuksiin. Ja narsisseista tässä muutama kuva kännykkäkameralla.

Ystävän tuomat tulppaanit ovat olleet jo kuivamaan päin, ne kuitenkin ovat "vanhenneet" kauniisti. Saivat siis olla vielä Pääsiäisen. Tätä kirjoittaessani kylläkin niiden pitäisi olla jo roskiksessa, mutta odottavat vielä. Eli entistä huonommat ovat kyllä :D Kaupassa tänään käydessämme, olivat tulppaanit ja ruusutkin senverran huonon näköisiä, etten lähtenyt korvaavia ostamaan. Muita kukkia ( ruukku tai kalliimmat kimput ) en ajatellutkaan.

Olihan ne kauniimpia tuoreempana:

Keltaisiakin keittiössä käväisi aiemmin:

Ruusut nuupahtivat aika pian, koetin kyllä elvyttää ja oikein leikkasinkin vinoon.... tässä vielä kukoistaa ☺

Parvekkeella edes jotain elämää tuovat narsissit ( iltavalaistus )... muutenhan vielä karun näköistä on ulkona ja ei parvekekaan ole vielä kevätsiivousta nähnyt, pientä järjestelyä lukuunottamatta.

Ehdottomasti otan mieluiten valokuvia kukista. Tänään kävi mielessä, josko ottaisi viime kesänä ostetun käytetyn järkkärin aika piankin käyttöön. Oppisihan sitä enemmän, kun enemmän kuvaisi. Saa nähdä ☺

Tässä vaiheessa talvea, alkaa jo olla välillä pientä aavistusta kevään tulosta. Ihan vain vaikkapa klo 7 töihin mennessä valoisuutta havaittavissa enemmän. Linnutkin laulelee. Varmaan jo tammikuulla oli joskus kevään tuntua, mutta kyllä se silloin vain oli ihan oman mielen juttuja ☺

Pieni oli, tai on, kukkanenkin, jonka tänään ostin kauppareissulla. Pieni tulilatva. Ruukku mahtuu kastehelmen tuikkukippoon. Ehkä ei kovin pitkäikäinen, mutta söpö kyllä. ( kuva tekstin alussa ).

Usein elämässä saattaa haluta jotain suurta muutosta, suuria tapahtumia... Kuitenkin, jos vaikkapa miettii elämänmuutosta esimerkiksi hyvinvoinnin näkökulmasta, niin lopulta ne ovat yksittäisiä tekoja ja usein varsin pieniäkin muutoksia. Niiden ketjusta sitten muodostuu isompaa muutosta. Itselle tämä tavallaan on ollut vaikeaakin ymmärtää. Ja vaikka sen jossain kohtaa sisäistääkin, ja se vahvistuu, voi yhtä lailla pienillä muutoksilla toiseen suuntaan lopulta tulla isompi muutos, joka ei enää tuekaan hyvinvointia. Sen kuitenkin huomaan, että vaikka oma elämäntapamuutos on vähän horjunutkin tässä puolen vuoden sisällä, on jotain jäänyt pysyväksikin, ilman mahdottoman suuria ponnisteluja. Mikä on tietysti tosi hienoa! ☺

Pientä, ja niin suurta oivallusta Elina Salmiselta.

( kuva ohi aiheen; viron ulkomuseosta )

Laitoin puolisen tuntia sitten hiuksiini hennaa+ hoitoainetta. Yleensä määrät ovat olleet isompia, joten saa nähdä mitä tuosta seuraa. Jonkun aikaa olen tyytynyt/ ollut tyytyväinen haaleampaan väriin juuressa. En tavoittele kunnon vahvaa ( tosi peittävää ) väriä tällä hetkellä. Joten siihen tuo henna + hoitoaine on just hyvä, ja helppokin. Latvoissa väriä on enemmän kyllä, ja tuolla "kevyemmällä" sävyllä ei juurikasvukaan huutele, vaikka ehtisi näkyviin. ☺

Mainitsin edellisessä tekstissa ohimennen kilpparijutusta. Se on mulle uusi juttu, ja ilmeisesti ei tule vähään aikaan olemaan helpoimmasta päästä. Joulukuussa oireiden ja verikokeiden ( lähellä viitearvojen rajaa ) perusteella minulle aloitettiin tyroksiinihoito ( kokeilu ). Myöhemmin verikokeet näyttivät parempaa ja lisäkokeena otettu Tpoab oli yli 1300, joka merkitsee autoimmuunityreoidiittia ( suurella osalla syynä kilpirauhasen vajaatoimintaan ). Ehdin syödä viitisen viikkoa aloitusannoksella ( 25 mikrogrammaa ) tyroksiinia, kun kertaluontoisesti ( lääkärin vastaanotolla, heh ) olivat verenpaineet huomattavasti koholla. Kuten jo aiemmin työterveydessäkin sovittu, niin nytkin jäimme seurantalinjalle. Kävin siis yksityisellä lääkärillä monipuolisesti tilannettani kartoittamassa. Sovimme annosnostosta ja varoen nostin ensin puolikkaalla tabletilla 5 pva ja pari päivää päälle sitten tuplat aloitusannoksesta. Ja kas tuossa vaiheessa verenpaineet ottivat ja nousivat vieläkin korkeammalle, tuli ikäänkuin "kohtaus", jossa vapisin ja sitten tajusin mitata verenpaineet. Lääkäriin sitä oli mentävä sitten. Pudotus aloitusannokseen tyroksiinin, sekä verenpainelääkettä. Sairaslomallakin olin 4 pva. Tilannetta jatkui reilu pari päivää ja sitten rauhoittui. Jälleen viikon kuluttua sama juttu, lisäksi nyt sykekin päätti nousta ja tilannetta jatkui pari päivää, ja sitten rauhoittui ☺ Ehdin jo huokaista helpotuksesta, kunnes vajaa 1,5 viikon kuluttua sama homma... ja propralia kehiin. Onneksi propral toimii, joten vapinan ja/tai pelkästään verenpaineen/ sykkeen nousun saa kuriin. Jo yksityisen vastaanotolla lääkäri sanoi, että autoimmuunityreoidiitissa voi välillä tulla liikatoimintaa. Ja sitä tuo kaiketi on. Huhtikuulle saakka menen tyroksiinin aloitusannoksella, ja mikäli nyt liikatoiminnan tyyppiset oireet jatkuvat, niin toki yhteys lääkäriin. Olo, joka tulee, on kyllä varsin ikävä. Vapina on kovaa, ja tietysti vetää olon muutenkin kurjaksi, vähän kuin sumuiseksi.

Niin keväistä on ollut nyt viikonloppuna, ja liukasta myös.

Helmikuun toista viikonloppua elellään, ja sunnuntai-illansuu on käsillä. Näin vuorotyöläisenä kokonainen vapaa viikonloppu on hieman harvinaisempaa herkkua. Nyt juuri onkin meneillään useampi vapaa viikonloppu, vielä olisi ensi viikonloppunakin :). En tiedä muistaako listantekijä kerran mainittua "toivetta", että välillä voi olla kolmekin viikonloppua vapaana peräkkäin, vai mikä on syynä. Tällä kertaa kyseessä on yövuorojen jälkeinen aika, joka vähän tuppaa näkymään olemisessa mm katkonaisissa yöunissa, melatoniinin välttämättömyydessä, ja näyttää vaikuttavan tunteisiinkin :D . Näinä päivinä onkin hyvä ottaa rauhallisemmin. Jälleen viime syksystä lähtien olen kolmivuoroa tehnyt, ja yövuoroja tainnut olla lähes joka listassa, eli olen alkanut oikein hyvinkin tottumaan niihin. Olen kuitenkin tottumisesta huolimatta tullut siihen tulokseen, ettei minusta ole esimerkiksi yölistan tekijäksi. Se tarkoittaisi vapaiden kannalta edullisimmin ajateltuna 5-6 yötä putkeen kahdessa erässä, ja vapaita mukavasti väliin sekä loppuun. Nyt valvoin 4 yötä, ja se meni paremmin, kuin edellinen. 3 kpl on itselleni paras kyllä, näin ainakin tällä hetkellä asian koen. Muuten kyllä tuollainen lista kiinnostaisi tehdä, koska tällöin tulee hyvä katkos perustyöhön.

Osittain jo tavaksikin muodostunut viherjuoman teko toteutui tänään. Teen sitä lähinnä kahdesta syystä; ravinteiden vuoksi, sekä "kasviksia helposti nautittavassa" muodossa. Annoksesta jonka teen, tulee 4-5 lasillista juomaa ja näin saan helpotuksen kasvisten pilkkomiseen muutamalla aterialla. En tee tiukimman kaavan mukaan juomaa, eli laitan myös hedelmiä, näin saan hyötyjä ilman ( minun mielestäni ) pahaa makua! :) Laitan seuraavia ainesosia: 1 omena, 1 avokado, jotain vihreää esim. lehtikaalia, kurkkua, persiljaa, salaattia ( näitä yhtä tai useampaa sen mukaan mitä kaapissa on ), purkillinen ananasta mehuineen, useimmiten sitruunamehua sekä vettä ja viherjauhetta. Lehtiselleriä joskus laitoin, pinaattikin passaa. Ehkä viherjuomalla on jonkinlainen nesteitä poistavakin vaikutus, ainakin uskottelen niin. Ja näin tuoreena kilpparivajistapauksena ( tai tuoreesti diagnosoituna: autoimmuunityreoidiitti ja subkliininen vajaatoiminta ) on ihan tervetullutta myös nesteiden liikkuminen nopeampaa. Nyt tehtyäni viherjuoman, puolisoni päätti ottaa riskin ja maistoi kulauksen ja totesi sen maistuvan banaanille :) ...ei paha, kertoo vain tämän kerran koostumuksesta ja lempeästä mausta. Itse melkein kaipaisin hieman enemmän terää. Mieluummin kuitenkin lempeän makuinen, kuin sellainen jota on vaikea saada alas. Näin käy esimerkiksi silloin, kun viherjauhetta tulee liikaa laitettua. Ei ole kauaakaan, kun niin kävi....

Vielä olisi iltaa jäljellä, ja luulenpa katsovani yhden jakson sarjaa. Hiljaisesta todistajasta ( Yle Areena ) on tullut uusi jakso, sekä Netflixistä katson parhaillaan Rajalla. Oishan tuolla mm lakanapyykkiäkin, jota voisi koneellisen pyörittää.

Päivän biisi: I will rise by Chris Tomlin.

Talossamme tehtiin ennen viime kesää julkisivuremontti ja sehän tarkoitti toissakesänä elämää täysin ilman parveketta ( oli haastavaa! ). Nyt kuitenkin viime kesänä saimme nauttia parvekkeesta, minä kylläkin ensisijaisesti siellä viihdyn. Hiukkasen oli murheenkryyniä lasituksen onnistumisen lopputuloksissa, mutta se olisi toinen tarina.

Ja sitten niihin parvekekuviin:

Näin talvella tekee hyvää muistella kesää, kun sinne on vielä matkaa kuljettavana. Kauniit lumiset pakkaspäivät toki ovat kauniita ja ilahduttavat mieltä. Vähemmän hyvää tekevätkin sitten sellaiset päivät, kuten tänään. Valtavat lumimäärät ja plussakeli..alkaa kääntymään loskaksi, ja liukastakin on. Ainahan, säällä kuin säällä, voi tietysti valita mihin mieltään suuntaa. Jokatapauksessa, henkilökohtaisesti olen eniten kesäihminen. Kevätkin on oikein hyvä, myös alkusyksyssä on oma viehättävyytensä.

Ja sitten siihen kesään. Kävin viime kesänä kahdesti Virossa: heinäkuun alussa lähisukulaisten kanssa ja elokuussa lähdin yksin. Puolisoni kanssa emme päässeet yhteiselle matkalle käytönnön syistä; se jää ensi kesään. Molemmilla kerroilla majoittuminen tapahtui airbnb palvelun kautta, joka molemmilla kerroilla toimi loistavasti. Ensimmäinen matka kohdistui Pärnuun ja oma matkani Tallinnaan.

SEKALAISIA KUVIA PÄRNUSTA:

TALLINNAN KUVIA:

Aikas paljon kuvia otin, osa vaikuttaa olevan vielä kamerassa. Nämä kuvat on otettu kännykällä. Ja mitä tulee Virossa matkailuun noin muuten, niin olen ( olemme ) sen suhteen 'myöhäisherännäinen'. Tämä oli kolmas kesä, kun sinne matkustan. Yhden kerran 2000 luvun alkupuolella kävimme 'luokkaretkellä' Tallinnan satamassa. Jokatapauksessa olen ihastunut, ja ensi kesänä sinne taas suuntaamme. Ainakin kerran.

( Kuva Internetistä )

Parhaillaan nauttimani minttutee ( hieman takapakkia flunssassa ) tuo mieleen ammattikoulun 2.vuoden Jyväskylässä. Kuului perusjuomiin silloin, oli isommassa roolissa kuin kahvi tuolloin. Siitä ajasta muita mieleen jääneitä ovat Ruthin leipomon ruispalat, lähikaupassa oli välillä konsulentti myymässä. Herkkukurkut olivat myös tärkeä osa evästä. Söin lounaan koulussa, ja muistaakseni en toista lämmintä ruokaa tuolloin syönyt. 

Varhaisempia mieleen jääneitä ruokamuistoja ovat cornflakesit maidolla ja punaherukkahillolla, kotona. Erityisesti mieleen jäänyttä on kotona juuri ennen kouluikää lähileipomosta ostetut viinerit, hevosenkengät. Samaan aikaan myös ilmeisesti välipalaksi oli joskus ranskanleipä juustolla ja tomaatilla. Ruokakeskeistä ei sinänsä elämä erityisemmin ollut. Mieleen jäänyt kuitenkin. Mummolassa oli Elannon hiivaleipää, päällä juustoa ja herkkukurkkuja. Plus teetä maidolla. Varmaan jotain herkkujakin, ne eivät ole niin mieleen jääneet. 

Tietenkin monta muutakin mukavaa ruokamuistoa on, kuten tuoreet korvapuustit maidon kera. Tai tietyt jouluruoat/- leivonnaiset. Näillä sinänsä ei kuitenkaan ole samanlaista tunnemerkitystä, kuin alussa mainituilla. Niistäkin erityisessä asemassa ovat mummolan hiivaleipä lisukkeineen ja kotona ranskanleipä päällysteineen.

Lapsuuden kodissa oli tapana perjantai- iltaisin syödä yhdessä, ehkä jotain parempaa ruokaa tai muutoin arkiruoasta poikkeavaa. Kynttilät sytytettiin usein, ja saatiin näin mukava tunnelma. Saatettiin laittaa liinakin pöydälle. Joskus oli jotakin teeman tapaista, kuten pizzaa, jolloin ainakin oli pöydässä punavalkoruudullinen liina. Joskus vietettiin kreikkalaista iltaa, ja ruoaksi oli moussakaa. Olin silloin senverran pieni, että annokseeni oli laitettu munakoison sijasta perunaa. Varmaankin olin ilmaissut kantani munakoison maun suhteen 😊 . Niin, kreikkalainen musiikki soi taustalla.

Asian äärellä tässä ollessa, tulee mieleen montakin juttua. Tärkeimmät tuli kuitenkin jo mainittua. Sinänsä ruokamuistot näyttävät olevan melko arkisia, joku tekijä vain saanut ne jäämään mieleen. Ihmiset, tunnetilat, mikä milloinkin. Kahvinjuonti ollut aikuisiällä merkittävässä roolissa, liittynyt myös aika paljon tunnelmaan ja tunnetekijöihin.

Tulipa tässä kirjoittaessani mieleen, mahtaako säännöllisellä ruokailulla, jota ole opetellut viime kuukausina, olla tekemistä sen kanssa että kahvin rooli on alkanut jäädä pienemmälle. Siitä syystä, että se useimmiten maistuu pahalle. Ennen olen pitänyt siitä kovasti. Tai pahemmankin makuisena juonut vain. Aamukahvi on edelleen Must ja joku päivälläkin juoduista kahveista on jees. Usein kuitenkin jätän loput kahviannoksesta juomatta. Säännöllinen ruokailu minulla on osa rentoa painonhallintaa, jonka olen tajunnut itselleni ainoaksi oikeaksi tavaksi "elää". Tulin yhtenä kauniina päivänä siihen tulokseen, että lähemmäs 15 vuotta yritystä laihduttaa, tai muutoin tarkkailla syömistään, ja useimmiten epäonnistuminen lopputuloksena, ei maksa vaivaa. Pitää yllä stressiä ja vie aivan liian paljon energiaa muutoinkin elämästä. Mikä tulee olemaan lopputuloksena painon pudotuksen suhteen, sitä ei voi vielä tietää. Sen Tiedän kuitenkin, ettei enää minkäänlaiset erityisruokavaliot tai muut laihdutuskeskeiset jutut oo mun heiniä! Gluteenitonta on välttämätöntä noudattaa vatsavaivojen ja ihottuman vuoksi. Muutoin vapaus kaikessa. Ja tietysti kasviksia, hedelmiä, marjojakin syön reilummin. Rennosta painonhallinnasta on mm. Patrik Borg kirjoittanut, jos termi ei ole tuttu, tai muuten kiinnostaa. Luulen, että oma osansa kuitenkin säännöllisellä syömisellä Kahvinjuontiin on, koska ainakin ns.tunnesyöminen tuntuisi olevan vähemmän päin. Muillakin tavoilla olen hyvinvointia lisännyt, joten nekin taas omalta osaltaan vaikuttavat. 

Tässäpä pohdinnat tällä kertaa. Ilman muuta kommentoida saa! Aiheesta tai aiheen vierestä! ☺

- Kristiina

Kuitenkin juuri nyt ☺ istun sohvalla ja poden flunssaa. Ei mikään pahimmasta päästä oleva tauti onneksi. Pari työstä poissaolopäivää vaatinut. Ja työnantajan eduksi osui juuri kolme vapaapäivää niiden väliin. Seurattavien sarjojen jaksot oli äkkiä katsottu, 2 kpl ( Vettä sakeampaa, Ylikomisario Banks ). Enkä Netflixistä jaksanut alkaa keskittymään mihinkään uuteen. Niinpä jatkoin Camilla Läckbergin Enkelintekijää. Jossain vaiheessa sen olin aloittanut, jäänyt kuitenkin odottamaan. Kuten aika moni muukin kirja. ☺ ....osan olen aloittanut, osa odottaa täysin lukijaansa. Hyvältä kirjalta vaikuttaa tuo Enkelintekijä. Jotenkin helpompi arjessa tarttua katsomiseen, kuin lukemiseen. Ja lukeminen kuitenkin useimmiten rentouttavaa paremmin. Ja erilaiset terveyshyödyt muutoinkin ovat paremmat. 

Teetä näin flunssassa on kulunut runsain määrin. Määrää selittää se, että jostain syystä kahvin juonti on vähentynyt ja useammin alkanut maistumaan suorastaan pahalle. Ja olenkin näin alkanut muutoinkin juomaan teetä hieman enemmän. Jopa töissä! 😃 ... Niinpä nyt sairaanakin olen normaalia enemmän teetä litkinyt. Minttua, rooibosta, vihreää ja mustaa. Ja tietenkin hunajaa ja hieman maitoa useimmiten. Maidon määrä on niin vähäinen etten piittaa sen mahdollisesta liman muodostumista lisäävästä vaikutuksesta. Pääasia että tulee juotua riittävästi! ☺

Jatkanpa iltaa teen ja kirjan parissa. Afrikan rooibos (aika vahvat mausteet) "laimennettuna" mandariinin & appelsiinin makuisella vihreällä teellä. Ja kirjan nimi olikin jo tiedossa! ☺

- Kristiina 

Kesä jatkuu... ☺

Hupsista vaan, poistin vahingossa tänään kirjoitetun tekstin..... Ehkäpä en ala uudelleen kirjoittamaan, ei oikein ehdi kun muuta puuhaa ennen nukkumaanmenoa. Ja huomenna pikku reissuun läheisiä tapaamaan!

Tein ystävälle kaksi kranssia. Ekan kylään mennessäni, jotta oli jokin tavoite kun tutustuin suodatinpussikranssin tekoon. :) ....sitä hän ei raaskinut laittaa oveen. Päätin tehdä toisen osaksi syntymäpäivälahjaa, josko sen raaskisi oveenkin laittaa....

Ja kun näin joulun alla elellään, niin joulukortteja tuossa viikonlopun aikana syntyi. Sinänsä "viime tipassa", mutta mukavan määrän ehti tehdä... Ja olinpa niin tyytyväinen, kun olin ostanut postimerkit etukäteen ja saatoin vain käydä viemässä postiin kortit. Olipa mahdoton ruuhka siellä! Huh!

Joulukortteja tässä, eka viety jo aiemmin synttärikorttina! Kuvien laatu heikko, kuten nykyään aina jos kännykällä otan. Resoluutio on ihan jees, mutta aina vähän tärähtää kun ei erillistä kameranappia.... Ikuistaa täytyy kuitenkin yhtä ja toista, vaikka sitten heikommalla tasolla :)

Viime vuonna joulun alla tykästyin Samuli Edelmannin joululevyn joihinkin kappaleisiin. Silloin niitä kunnolla ekaa kertaa kuuntelin. Ostinkin nyt levyn itselleni. Samuli Edelmann: Hiljaisuuden valo Ja Avaruus Suosittelen levyä!

Nyt valmistautumaan siihen mainitsemaani pikku reissuun!