( Kuva Internetistä )

Parhaillaan nauttimani minttutee ( hieman takapakkia flunssassa ) tuo mieleen ammattikoulun 2.vuoden Jyväskylässä. Kuului perusjuomiin silloin, oli isommassa roolissa kuin kahvi tuolloin. Siitä ajasta muita mieleen jääneitä ovat Ruthin leipomon ruispalat, lähikaupassa oli välillä konsulentti myymässä. Herkkukurkut olivat myös tärkeä osa evästä. Söin lounaan koulussa, ja muistaakseni en toista lämmintä ruokaa tuolloin syönyt. 

Varhaisempia mieleen jääneitä ruokamuistoja ovat cornflakesit maidolla ja punaherukkahillolla, kotona. Erityisesti mieleen jäänyttä on kotona juuri ennen kouluikää lähileipomosta ostetut viinerit, hevosenkengät. Samaan aikaan myös ilmeisesti välipalaksi oli joskus ranskanleipä juustolla ja tomaatilla. Ruokakeskeistä ei sinänsä elämä erityisemmin ollut. Mieleen jäänyt kuitenkin. Mummolassa oli Elannon hiivaleipää, päällä juustoa ja herkkukurkkuja. Plus teetä maidolla. Varmaan jotain herkkujakin, ne eivät ole niin mieleen jääneet. 

Tietenkin monta muutakin mukavaa ruokamuistoa on, kuten tuoreet korvapuustit maidon kera. Tai tietyt jouluruoat/- leivonnaiset. Näillä sinänsä ei kuitenkaan ole samanlaista tunnemerkitystä, kuin alussa mainituilla. Niistäkin erityisessä asemassa ovat mummolan hiivaleipä lisukkeineen ja kotona ranskanleipä päällysteineen.

Lapsuuden kodissa oli tapana perjantai- iltaisin syödä yhdessä, ehkä jotain parempaa ruokaa tai muutoin arkiruoasta poikkeavaa. Kynttilät sytytettiin usein, ja saatiin näin mukava tunnelma. Saatettiin laittaa liinakin pöydälle. Joskus oli jotakin teeman tapaista, kuten pizzaa, jolloin ainakin oli pöydässä punavalkoruudullinen liina. Joskus vietettiin kreikkalaista iltaa, ja ruoaksi oli moussakaa. Olin silloin senverran pieni, että annokseeni oli laitettu munakoison sijasta perunaa. Varmaankin olin ilmaissut kantani munakoison maun suhteen 😊 . Niin, kreikkalainen musiikki soi taustalla.

Asian äärellä tässä ollessa, tulee mieleen montakin juttua. Tärkeimmät tuli kuitenkin jo mainittua. Sinänsä ruokamuistot näyttävät olevan melko arkisia, joku tekijä vain saanut ne jäämään mieleen. Ihmiset, tunnetilat, mikä milloinkin. Kahvinjuonti ollut aikuisiällä merkittävässä roolissa, liittynyt myös aika paljon tunnelmaan ja tunnetekijöihin.

Tulipa tässä kirjoittaessani mieleen, mahtaako säännöllisellä ruokailulla, jota ole opetellut viime kuukausina, olla tekemistä sen kanssa että kahvin rooli on alkanut jäädä pienemmälle. Siitä syystä, että se useimmiten maistuu pahalle. Ennen olen pitänyt siitä kovasti. Tai pahemmankin makuisena juonut vain. Aamukahvi on edelleen Must ja joku päivälläkin juoduista kahveista on jees. Usein kuitenkin jätän loput kahviannoksesta juomatta. Säännöllinen ruokailu minulla on osa rentoa painonhallintaa, jonka olen tajunnut itselleni ainoaksi oikeaksi tavaksi "elää". Tulin yhtenä kauniina päivänä siihen tulokseen, että lähemmäs 15 vuotta yritystä laihduttaa, tai muutoin tarkkailla syömistään, ja useimmiten epäonnistuminen lopputuloksena, ei maksa vaivaa. Pitää yllä stressiä ja vie aivan liian paljon energiaa muutoinkin elämästä. Mikä tulee olemaan lopputuloksena painon pudotuksen suhteen, sitä ei voi vielä tietää. Sen Tiedän kuitenkin, ettei enää minkäänlaiset erityisruokavaliot tai muut laihdutuskeskeiset jutut oo mun heiniä! Gluteenitonta on välttämätöntä noudattaa vatsavaivojen ja ihottuman vuoksi. Muutoin vapaus kaikessa. Ja tietysti kasviksia, hedelmiä, marjojakin syön reilummin. Rennosta painonhallinnasta on mm. Patrik Borg kirjoittanut, jos termi ei ole tuttu, tai muuten kiinnostaa. Luulen, että oma osansa kuitenkin säännöllisellä syömisellä Kahvinjuontiin on, koska ainakin ns.tunnesyöminen tuntuisi olevan vähemmän päin. Muillakin tavoilla olen hyvinvointia lisännyt, joten nekin taas omalta osaltaan vaikuttavat. 

Tässäpä pohdinnat tällä kertaa. Ilman muuta kommentoida saa! Aiheesta tai aiheen vierestä! ☺

- Kristiina